Siinäpä vasta kysymys, vai mitä? Oletteko vastaan vai puolesta kysymykseni?
Meillä nimittäin on nyt se kuuluisa oma talo ja saatiin sitä asuntolainaakin, mitä eellisessä postauksessa pohdiskelin. Nyt kuitenkin meillä on hirveä koirakuume ja kumma kyllä vauvakuumekin meinaa iskeä. Mutta korvaako koira oikeasti lapsen, olen ajatellut, että miten kätevää olisikaan, jos koira korvaisi lapsen. Tulisi edullisemmaksi jne.
Tai siis jos totta puhutaan, meillä on ollut koira jo jonkun aikaan. Aluksi vain lainassa ja nyt ollaan päätetty ottaa se ystävältäni omaksemme, kun hän lähti töihin Afrikkaan. Nyt olen sitten tuntikausia surffaillut netissä ja etsinyt tarvittavia tuotteita koiralle netistä. Koirahan tarvitsee talutushihnaa, ruokaa, omaa petiä, lelua, karvanhoitotarvikkeita jne.. Meillä minä huolla enemmän koiraa.
Mutta vauvakuume ei ole ottanut laantuakseen, vaikka olenkin ahkerasti paijaillut, lenkittänyt, leikittänyt ja hoitanut meidän labradorinnoutajaamme. Ei katoa ei, vauvakuume. En ole ihan vakuuttunut siitä, että lemmikki voisi korvata kokonaan lasta, vaikka varmasti jonkun aikaa voikin, mutta pidemmän päälle ei. Ollaanhan me ihmiset niin luotuja jatkumaan sukupolvelta toiselle jo tuhansien vuosien ajan. Se lienee ihan biologinen tarve saada omalle itselleen ja suvulleen jatkumoa. Koirat kun eivät luonnollisesti voi jatkaa meidän sukujamme.
Löysin samalla muuten tosi hyvän sivun, jossa on koottu kaikkia eri vinkkejä netin ihmeellisestä maailmasta, siis alennusvinkkejä! Sitä kautta oon löytänyt jos mitäkin alennuskoodeja, joita oon sitten hyödyntänyt. Niin itseeni kuin muuhunkin liittyvää hankintaa teen usein netistä. Oikeastaan melkein aina.
Jos vielä palaan tuohon koiran ja lapsen eroon niin koirahan vaatii erilaista huomiota kuin esimerkiksi vastasyntynyt vauva. Minä ainakin joudun leikittämään ja lenkkeileen koiran kanssa monta kertaa päivässä. Vastasyntyneen vauvan kanssa taas enemmän imetellään, vaihdetaan vaippaa ja sylitellään. Erilaista se olisi. Luulen, että joudun täysin vastaamaan tuohon kysymykseeni ettei lemmikki todellakaan korvaa lasta. En edes halua niin!
Ymmärrän myös heitä, jotka haluavat niin olevan, että koira tai koirat taikka lemmikit yleensäkin ovat heidän lapsiaan. Se on ihan ok heille ja niin saa olla, mutta en kuitenkaan uskaltaisi luottaa niin pyytettömästi eläimeen kuin lapsen mukana kulkemiseen koko elämän ajan elämäntilanteesta huolimatta ja siihen katsomatta. Rahallisestihan lemmikki tulee edullisemmaksi, mutta eihän sitä pelkästään järjellä voi ajatellakaan. On ajateltava tunteella. Täytyy kyetä rakastamaan niin lemmikkiään kuin lastakin, jos jomman kumman tai kummankin valitsee. Ei voi pelkästään järkisyistä hankkia kumpaakaan. Eihän siinä ole järkeä huolehtia koko ajan jostakin unohtaen omat harrastukset ym, mutta lopultahan molempien kasvatus tuottaa tulosta ja kantaa hedelmää. Ainakin yleensä.
Lopuksi vielä pakko kertoa, että tuo meidän koira on varsin veijari, hän tulee joka aamu nuolemaan kasvojani ennen kuin kerkeän herätä ja nousta, että tosi hyvä herätys, yök! 😀
Lainaaax? 